Vaalirutistus on loppusuoralla ja eletään juuri niitä aikoja, kun toivoisi että vuorokaudessa olisi 48 tuntia. Oma syyhän tämän puoliksi on, kun kevääseen on pakkautunut niin paljon mukavia asioita.Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia ja oppeja kampanjan vaiheilta.

Perjantaina 24. maaliskuuta Paraisilta lähti "vaalibussi" eli kaavoitusarkkitehdin työauto Iniöön ja kolme vihreää ehdokasta hyppäsi samaan kyytiin. Siinä sitten ajelimme, Kaarinan, Turun, Raision, Maskun, Taivassalon ja Kustavin läpi Heponiemen lauttarantaan, josta jatkoimme yhteysaluksella Iniöön. Talviaikana, kun rengastien lautta ei kulje, matkaa Iniöön tulee lähes kolme tuntia. Iniö on selkeästi muista neljästä liitoskunnasta etäämällä, mutta kieli ja saaristolaisuus sekä sijainti Rengastien varrella lienee syitä, miksi Iniö päätyi yhteen muiden saaristokuntien kanssa. Maantietellisesti Kustavi olisi varmasti ollut loogisin. 

Päivä on aurinkoinen ja Inön Lanthandelissa meitä odottaa Mervi Sjölund, joka osoittautuu todelliseksi Iniön moottoriksi. Kaupassa on pöytä koreana munkkeja ja tarjoiluja. Kahvit nautimme Lanthandelin kahviosta. Mervi avaa meille monia näkökulmia iniöläisyyteen. Pienellä paikalla kaikki tuntee kaikki. Sosiaalipalveluissa tämä saattaa olla ongelma mm niin, että tutulle virkamiehelle voi olla vaikeaa kertoa omista ongelmista. Kuntaliitoksen myötä paikkakunnalle on saatu ulkopuolisia ammattilaisia ja monet palvelut ovat parantuneet. Ihmiset ovat saattaneet helpommin avautua ongelmistaan. Kouluun on saatu isosta kunnasta vierailevia ammattilaisia kuten koulukuraattori ja erityisopettaja, siinä missä pieni kunta ei tällaisia olisi voinut tarjota. Tässä siis kiteytyy se, että johonkin rajaan asti suurempaan kokonaisuuteen kuuluminen tuottaa hyvinvointia. 

Kolme vihreää ehdokasta ja Mervi Iniö Lanthandelissa

Sotessahan juuri väännämme pitkälti siitä, mikä on optimaali omavarainen kokonaisuus. Paraisten RKP:n ehdokas Otto Ilmonen, Paraisten kunnan entinen Sosiaali- ja Terveystoimen johtaja ja hyvä perhetuttavamme valisti minua toisena vaalipäivänä marketilla, että hän näkee Paraisten kaupungin n. 20 000 asukkaan koon riittäväksi hallinnoimaan palvelunsa itse. Sote kaikessa kompleksisuudessaan ei ole omaa vahvuusaluettani. Olen tutustunut sote-uudstukseen jossain määrin tietojärjestelmähankkeiden kautta ja siitä näkökulmasta katsottuna skaalahyödyt ovat ilmeiset. Toisaalta diplomi-insinöörinä uskon, että tietojärjestelmien yhteensopivuusongelmat pilvipalveluiden ja vähittäisten kantajärjestelmäuudistusten myötä tulevat tulevaisuudessa vähenemään oli sitten kyse potilastieto-, pankki- tai vakuutusjärjestelmistä ja näin ollen skaalahyödyt eivät enää ole niin keskeisessä asemassa. 

Tämä skaala-asia ei tietysti koske vain sotea ja kuuntaliitoksia, vaan se on läsnä niin koulujen organisoinnissa, ruokapalveluiden tuottamisessa tai vanhuspalveluissa. Usein ajatellaan, että pieni on kaunista ja laadukasta ja mm. kyläkouluista taistellaan viimeiseen asti. Itsekin tuudittaudun välillä ajatukseen, että pienessä yhteisössä ihminen voi hyvin. Toisaalta pieni yhteisö on aina riski, yksittäisen toimijan vastuu kasvaa ja sattuman vaikutus on suuri. Pienessä koulussa saattaa käydä niin, että kaikille ei yksinkertaisesti löydy kaveria, tai jos opettajan elämäntilanne on kuormittava kokonaisuus kärsii kohtuuttomasti. Tärkeintä palvelujen tuottamisessa ei ole tuijottaa kokoa - pientä tai suurta - vaan sitä että pystytään turvaamaan laadukkaat palvelut mielekkäällä panos-tuotos suhteella ja niin että pienen tai suuren yksikön merkitys kokonaisuudelle on mielekäs. 

Minä marketilla

Kaiken kaikkiaan koen että Parainen 20 000 asukkaan kuntana on kooltaan mielekäs. Paraisilla on monia etäisiä kyliä, jotka ovat keskeisessä osassa, kun tarkastellaan kunnan historiaa ja omaleimaisuutta. Näiden kylien elinvoimaisuus ilahduttaa minua aina, kun pääsen niihin tutustumaan. Muuttoliike on kuitenkin asia, jota ei voi (yksin) kuntapolitiikalla hallita. Palveluiden järjestäminen näissä etäisissä paikoissa herättää kuntavaalien alla aina keskustelua. Tässä tarkastelussa olen ilahtunut aina kuulemistani järjestelyistä. Utöhön järjestettiin "metsäeskari", kun lapsia saatiin kasaan neljä. Mielestäni tällaiset luovat ratkaisut, jotka vaativat toki kuntalaisten omaa aktiivisuutta, ovat omiaan osoittamaan, että samassa kunnassa voi toimia niin laadukas ja skaalahyödyistä nauttiva Paraisten koulukeskus, kuin neljän lapsen räätälöity "metsäesikoulu".

Mitä Paraisilla sitten pitäisi muuttaa, kun asiat ovat monella tapaa hyvin? Itse kannatan ajattelutapaa, joka pyrkii tekemään hyvästä vieläkin paremman. Silloin, kun asiat ovat hyvin, on monella tapaa varaa ja velvollisuus olla vieläkin parempi. Mielessäni on kaksi asiaa.

1. Suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen ja koulutoimen entistä voimakkaampi yhtenäistäminen. Paraisilla olisi kaikki mahdollisuudet olla tässä asiassa edelläkävijä. Esimerkiksi voisimme ottaa oman kuntamme koulun Korppoossa, jossa kielirajat on jo ylitetty ja opetusta ja toimintaa yhtenäistetty. Paraisilla pilottikouluksi voitaisiin alkuun ottaa Sunnanbergin koulu, johon sijoitettaisiin oppilaat koulunkäyntialueen molemmista kieliryhmistä ja opetus järjestettäisiin yhtenäisesti.

2. Toiseksi julkista liikennettä Paraisilla tulisi parantaa ja kehittää siihen suuntaan, että Föli-palvelut olisivat laajemmin myös Paraisten alueen käytössä. Liikennöinti Turun ja Paraisten välillä on jatkuvaa, mutta keskeisin kulkuneuvo taitaa silti edelleen olla oma auto. Työmatkalaisten lisäksi koululaiset hyötyisivät Fölistä merkittävästi. Myös julkista liikennettä syvemmälle saariston suuntaan tulee kehittää ja ottaa yhä enemmän huomioon vuodenaikojen vaihtelut ja turismi.

Näiden ajatusten ja pohdintojen siivittämänä toivotan kaikille aurinkoista vaaliviikonloppua!