Kyllä on tämä nainen mennyt taas jättilaisen askelin kohti teknologian huippua viime aikoina. Kauan vaahdottu bluetooth on todellisuutta minunkin elämässäni tästä päivästä lähtien. Surffaan iloisesti netissä pikkupuhelimeni bluetooth-yhteydellä, eikä siinä vielä kaikki. Kyseessä on random Nokia 5630 -puhelin ja MacBook Pro -kone ilman minkäänlaista kytkykauppaa tai valmiita asetuksia vaan DI M. Hyvärilä teki itse kaiken. Niin paljon uskoin tämän yrityksen epäonnistumiseen, että eilen Elisa-Shopissa en viitsinyt ottaa liittymääni mobiililaajakaistaa, koska uskoin sen osoittautuvan turhaksi.

Yksi asia minua kuitenkin jaksaa ihmetyttää edelleen. Miten ne kaikkein tärkeimmät koodit, APN:t ja muut pukit, usernamet ja passwordit elävät jossakin mystisessä asiaan vihkiytyneiden metatiedossa? Näihin tietoihin käsiksi pääseminen vaatii huimaa nokkeluutta oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai armottoman laskun maksamista kovataksaiselle asennuspalvelulle.

Minulla on kaksi esimerkkiä tästä. Viimeisin siis Elisa-Shopissa eilen. Vaihdoin kännykkäliittymäni firman nimistä omiini. Jouduin samassa yhteydessä palauttamaan uskollisen PC:ni sekä kännykkäni ja minun oli nyt tultava toimeen miehen Macilla sekä uutuudenkarhealla Nokia 5630:lla. Ensimmäinen huoleni tästä päätelaitteiden vaihdosta oli se, miten jatkossa pääsen mökiltä päivittämäään blogiani ja FB-statuksiani, kun minulla ei enää ole Nokian PC-suiten kautta niin mainiosti toimivaa internetyhteyttä firman koneella ja puhelimella firman laskuun.

Otin asiakseni hoitaa siis yhteyden oman puhelimeni kautta käyttäen mieheni konetta, joka pahuksen epäonnekseni on Mac, jossa ei siis toimi minulle varsin rakkaaksi apuriksi osoittautunut Nokian PC-suite. No Elisa-Shopissa manasin tätä yhteensopimattomuuden soppaa ja jees-jees-myyjä totesi, että ei yhteydenmuodostuksessa pitäisi mitään ongelmaa olla. Jep jep. Siinä sitten säädettin liittymää minun nimiini, kunnes minulle tuli mieleen mieheni sanat jostain hänen yrityksistä saada yhteys toimimaan: "Juu tarvitset sitten liittymän tietoja yhteyden muodostamiseen". Mainitsin näistä tiedoista myyjälle, joka katsoi minua ehkä hieman epäilevästi, ettei tuo kuitenkaan saa yhteyttä toimimaan, mutta ilmoitti antavansa tiedot minulle. Siinä vielä säädettiin jonkin aikaa, kunnes liittymä oli nimissäni. Olin jo viittä vaille lähdössä tiskiltä, kunnes muistin ne liitymän tiedot ja koodit nettiyhteyden muodostamista varten. Jamppa tiskin takana hymähti, että ai niin ja kirjoitti epämääräiselle post-it lapulle seuraavaa:

Käyttäjätunnus: rlnet
Salasana: internet
APN:internet
yht: *99#

OK, että semmoset tähti-ysi-ysi-risuaidat tarttis johonkin väliin osata työntää. Jos en itsepintaisesti olisi penännyt näitä tietoja, MISTÄ HELVETISTÄ MINUN OLISI PITÄNYT NÄMÄ TIETÄÄ?

Miksi tällaiset koodit eivät seiso kissankokoisilla kirjaimilla jokaisen Elisan mobiililaajakaistaa havittelevien sopimuksissa? WTF? No nyt minulla kuitenkin oli nämä tiedot ja toden totta kun lähdin selvittämään yhteyden muodostusta kolmas wizardi alkoikin sitten kysellä juuri näitä. Odotin koko ajan, että kohta tulee sellainen kenttä, johon minulle ei ole annettu tietoja ja homma kusee. Mutta tällä kertaa teknologiakeijut olivat suotuisia ja yhteys onnistui. Whooooa!

Samainen absurdi kokemus minulla on Soneran langattoman verkon asennuksesta. Päädyin auttamatta qick installation guiden troubleshoot puussa umpikujaan, jossa kehoitettiin soittamaan 9,90 euroa per minuutti maksavaan tukinumeroon. Soitin käärmeissäni numeroon ja jampan perus "buuttaa koneet" -ohjeiden jälkeen päästiin asiaan:

"Jaa, minkä palveluntarjoajan liittymä on kyseessä?"
Vastaan, "Soneran"
"OK - laitapa kohtaan DXN: tähti-tähti-ysi-nolla- risuaita".

Minä laitan ja yhteys on muodostettu. WTF, MISTÄ HELVETISTÄ MUN OLISI TAAS PITÄNYT TUO TÄHTI-TÄHTI-YSI-NOLLA-RISUAITA TIETÄÄ?

Olen vakuuttunut, että maailma on täynnä tällaisia metatiedossa lilluvia salakoodeja ja muita risuaitasarjoja, joilla asiaan vihkiytyneet tekevät helvetin hyvää businesta. Tieto on valtaa ja tuon koodisarjanhan voi käden känteessä muuttaa kokonaisvaltaiseksi asennuspalveluksi sadan euron tuntihintaan. Minun seesteinen protestini on taistella vastaan ja osoittaa, että asiat voidaan ilmaista yksinkertaisesti ja käyttäjäystävällisesti, jos halutaan. Toistaiseksi näiden palveluiden osalta ei näemmä haluta. Ei ihme, että asiakaspalvelupuhelimet tukkeutuvat ja ihmiset ovat käärmeissään. Niin minäkin olisin.

No niin, paitsi että olen päässyt siis uuteen aikaan internet yhteyksissäni ostin eilen uuden kameran: Canon EOS 1000D. Tässä ensimmäinen shotti uudella kamerallani. Tästä aiheesta jatkan vaikka huomenna, kunhan taas vähän tasaannun tästä teknologian käyttäjävihamielisyydestä. Pus.

Canon EOS 1000D shot #1: Eeva aamupalalla.