Tämä teema jos mikä on seesteinen.

Miten tässä näin kävi että minä, joka synnyin ja kasvoin turkulaisessa betonilähiössä, olen nyt kauttaaltaan ympäröity toinen toistaan sympaattisemmilla puutaloilla.  Ei riitä, että ostettiin hirsitalo kesämökiksi ja rintamamiestalo kodiksi. Lisäksi Paraisten Neuvola ja perhekeskus on ihastuttava vanha puinen kansakoulu, jossa saan viettää aikaani paitsi neuvolakäynneillä myös MLL:n perhekahvilan merkeissä vähintään kerran viikossa. Lasten esikoulu- ja tarharyhmä muuttaa syksyn kuluessa - niin- vanhaan puutaloon Paraisten kirkon kupeeseen. Joka-aamuinen esikoulu- ja tarhamatka kulkee läpi idyllisimpien puutalokortteleiden päätyen luonnollisesti puutaloon.

Tämä puutaloteeman seesteisyys ja tietty keski-ikäisyys ällöttää minua jo hieman, mutta yritän kertoa romantiikan laitamilta mukavia kuriositeetteja.

Noh, puutalossa asuminen ja eläminen on elämäntapa. Jokainen itseään kunnioittava puutaloasukki tuntee Panu Kailansa. Niin minäkin. Tänään löysin uudesta rintamamiestalokodistamme ikkunankarmin alta jonkun pikku öttiäisen lentoreijän sahanpurut. Viime kesänä mökillä kävin jo läpi vaiheen nimeltä puutaloasukin hyönteisfobia ja suhtauduin asiaan tällä kertaa ihastuttavan seesteisesti. Jokainen vanhan puutalon ostanut jää jumiin Kailan kauhistuttaviin kertomuksiin tupajäärästä, joka syö tervettä puuta ja pahimmassa tapauksessa talon raunioiksi kuin pahamainen termiitti. Ilmastomuutoksen myötä tupajäärä on rantautumassa Keski-Euroopasta Suomeen ja ensimmäisenä juuri näille länsirannikon saaristoseuduille. Netti parantaa kuitenkin haavat. Luettuani erään hyönteisfriikin kommentteja tupajäärästä tulin vakuuttuneeksi siitä, että meillä asuu vain vaarattomia tupajumeja, tuomaanjumeja, kuolemankelloja ja muita vanhan talon perusasukkeja. Öttiäisethän kuuluvat talon henkeen ja niitä on turha ruveta ampumaan haulikolla.

Panu Kaila osaa kirjoittaa puutaloista kuin ystävämme Anna-Leena Härkönen naiseudesta. Ensin kauhistuu ja vihastuu ja sen jälkeen jotenkin kiintyy ja löytää juuri asian oleellisen seesteisyyden ja yksinkertaisuuden. Jumiin jäänyt kosteus on puutalon pahin vihollinen. Kaikki vaivat paranevat, kun poistetaan kosteuden lähde. Kostunutkin puu parantuu. Miten yksinkertaista. Öttiäisistäkin vain tupajäärälle maistuu kuiva puu – muut kaverit saavat tuhoa aikaan suuremmassa määrin vain kosteuden kanssa kimpassa. Kosteuden ehdoton kaveri on kuitenkin kaikkien kammoama lattiasieni, joka vie puutalon hautaan nopeimmin. Meidän puutaloissa ostopäätöksen merkittävin yksittäinen tekijä onkin ollut rakentamaton tuulettuva alapohja – rintamamiestalojen kellarisaunat kun aina ovat kosteudelle ja lattiasienelle otollisia riskirakenteita. Pois ne meidän puutaloista siis.

Toinen keskeinen puutalon elinehto on ehjä katto ja erityisesti terveet kattotuolit peitteen alla. Rakennetut vintit peittävät nuo talon jylhimmät hirret usein niin, että kukaan ei tiedä asuuko mätä kattopeitteen ja sisärakenteen välissä. Avovintti on tässäkin tapauksessa paras ratkaisu, mutta asianmukaiset tuuletusräppänät ja näkyvillä olevat tuuletusraot ajavat asiansa ja johtivat meidän tapauksessa myönteiseen ostopäätökseen rintamamiestalon kohdalla. Lopuissa tapauksissa voi sitten turvautua Panu Kailan sanoihin: ”poistetaan kosteuden lähde, pysäytetään vaurion eteneminen ja tehdään asianmukaiset korjaustoimenpiteet.” Ja on muistettava : ”Vanhalla talolla on arpia siinä missä hyvän elämän eläneellä vanhuksellakin.” Miten kauniisti sanottu Panu.

Kaikki elämäni puutalot:

Villa Famu - mökki

Työnimi Runeberginkatu

Paraisten neuvola ja perhekeskus