Elämässä pienenpieni tyhjyys. Taitoluistelukausi päättyi sunnuntaina ja Laura Lepistö teki historiaa. Taitoluistelussa on nyt nostetta. Eevakin saa mennä ensi syksynä Parsportin luistelukouluun. Täten myös velvoitan teidät kaikki lukijat tarkkailemaan äiti-tytärsuhdettamme ja ilmoittamaan lastensuojeluviranomaisille hyvissä ajoin, kun alkaa näyttää siltä, että äiti toteuttaa omia unelmiaan tyttärensä kautta :)

Pakko vielä palata kuluneeseen taitoluistelukauteen. Komeahan se oli ja arvokilpailujakin kolme kappaletta. Päällimmäiseksi mieleen jäivät kovatasoiset pariluistelut, liukasluikku Plushenkon paluu ja totaalinen törttöily olympiahopeasta, Susanna Pöykiön lopettaminen, niin ja tietysti Joannie Rochetten nyyhkysaaga Vancouverissa. Äiti kuoli kaksi päivää ennen kisoja, nainen luisteli olympiaprossia. Jotenkin tuli vain mieleen vuosi 1998: äiti kuoli ja seuraavana päivänä ruotsin kuunteluihin.

Tällä hetkellä elämän pitää kiireisenä Eevan tuleva balettinäytös. Tulee ihan lapsuus mieleen ja omat kevätnäytökset Turun Ruotsalaisessa teatterissa. On vaikea kuvailla sitä vaikutusta, mikä tuollaisella verhojentakaisella maailmalla on lapsen maailmaan. Kenraaliharjoitukset kuulostivat mahtipontisilta, esiintymispuvut valmistuivat ja pieni tyttö sai poskipunaa poskille. Siinä oli sitä jotain. Näen tuon saman innostuksen Eevassa. Hameharjoituksissa on ihan uutta säpinää, isojen tyttöjen tanssit vangitsevat katseen ja pienen tytön haaveet saavat siivet.  

Tehtailin näytökselle julisteen. Niinhän se menee, että yksinkertaisuus on kaunista ja kun ei ole pahemmin fotarilla kikkaillut niin parempi olla kikkailematta. Tällainen talkootyö on niin kiitollista hommaa - hieman kun laittaa korostusta otsikkoon ja venyttää taustaväriä, saa palautteeksi ylistävää kiitosta ja tokaisuja: " Tämähän näyttää professionaalilta."

Talkootyöt jatkuvat samoissa merkeissä. Vielä olisi tarkoitus taittaa näytöksen käsiohjelma ja auttaa teknisissä kuvien heijastuksissa näytöksen aikana. Lisäksi hameiden ompelut jatkuu edelleen. Huomaan kuitenkin että tällainen "graafinen suunnittelu" sopii minulle paremmin, kuin hameiden ompelu.

Saaristo-ooppera elää ja voi hyvin. Nyt on käyty Svenska kulturfondetissa ja soiteltu puheluja. Rahoitus näyttää jokseenkin mahdolliselta. Innostusta on, mutta tällaisissa kuvioissa näemmä pätee sellainen "jos sää, niin määkin" periaate. Eli nyt pitää saada se ensimmäinen taho sanomaan joo, niin sen jälkeen moni muukin lähtee mukaan.  Se ensimmäinen tällä kertaa saa olla Turun kulttuuripääkaupunki 2011. Ensi viikolla tavataan Cay jo toistamiseen, esitellään budjetti ja tuotantosuunnitelma ja saadaan toivottavasti viittä vaille joo aikaiseksi.

Käsityöläisyys on toistaiseksi jäässä. Huomaan, että yritystä käsityöläisyyden kehittämiseen täällä on enemmänkin. Sitä soppaa on vaikea lähteä keittämään. Tekijöitä on niin kovin eri tasoisia ja rahaa on vähän. Mutta ei sitäkään kirvestä ole vielä haudattu. Ihan ensimmäiseksi haluaisin tehdä sellaisen study-tyyppisen projektin, jossa tutustuisin eri saaristoalueisiin ja niiden vahvuuksiin ympäri maailmaa. Sen jälkeen voisin tuoda sellaisen todellisen kehittämissuunnitelman alueelle :) Eli kävisin tietysti tutustumassa Cap Verdellä, Newfoundlandissa ja Tulimaassa ja tekisin sitten sellaisen kattavan synteesin. Löytyisiköhän tuollaiselle hankkeelle rahoitusta?