Niin en tiedä kuuluuko tälläiseen bloggailuun lomailu, mutta päätin että kuuluu. Keskeisimmät uutiset kahden kuukauden ajalta ovat että:

Pihassamme asuu Kyy. Käymme henkistä taistelua ensinnäkin siitä, pitäisikö KyyHerra päästää päiviltä vai antaa olla rauhassa, siellä missä on. Toisekseen kun olemme saaneet hauraan päätöksen, että kyllä eliminoitava se on, niin Kyy ei enää näyttäydy. Viisas mies.

Urho kävelee. Vauva otti jalat alleen siinä 9,5kk iässä ja sen jälkeen tepsutus on ollut ainoa menopeli. Urho on edelleen yhtä iloinen ja onnellinen lapsi kuin koko pienen elämänsä. Hymyilee *aina*, mutta lentokoneessa kerran säikähti, kun korealaisrouvat ottivat syliin ja suolsivat koreaa niin kimeästi, ettei oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.

Perhe kävi Tanskassa ja Legolandissa. Matka oli pienten ihmisten unelmien täyttymys ja vanhemmille osoitus siitä, että investointi kesämökkiin on ollut mielenterveyden kannalta juuri oikea ratkaisu. Matkustelu kolmen lapsen kanssa on sellaista härdelliä, että kerran kesässä riittää. Matka sisälsi myös ikimuistoisen retken Monin saarelle upeille kalkkirannoille.

Perhe osti liput seuraavalle matkalle Jakartaan. Laskimme 1+1-2=0 eli jos haluamme ystäväämme toisella puolen maapalloa tavata, meidän on lähdettävä tänä talvena. Urho on alle 2, eikä maksa vielä mitään; Pasilla on isäkuukauden vuoksi säilyneitä lomia; Äiti ei ole eikä mene vielä töihin; Tilillä sattui olemaan lipun verran löysää. Olemme kaikki innoissamme.

Mökillä on porakaivo, vajan pääty on korjattu, liiteriin on tulossa lattia ja keittiön ikkuna on vaihdettu. Haaveilemme yhä kuumeisemmin siirtyvämme tänne kokopäiväisesti - enää olisi sähköremontti, lämmitysjärjestelmä, vinttiremontti, kylpyhuone...