No niin - paluu maanpinnalle. Olin hyvä kakkonen ja kivivillan tuotantoa kehittää nyt joku, jolla oli prosessiteollisuudesta hieman parempaa kokemusta kuin minulla, vaikka kovasti minusta kuulemma tykkäsivät. Lupasivat pitää minut mielessä, jos tulee muita ehkä hieman paremmin minun profiiliin sopivia paikkoja. Helpotus ja vitutus yhtäaikaa. Inhoan häviämistä, mutta tähän seesteisyysprojektiin tuo työpaikka sopi harvinaisen huonosti. Plusmiinus listaus on aina paikallaan - tässäkin seuraan taas bloggarisiskoani.

Häviön hyvät puolet:

• Saan olla Urhon kanssa kotona, jatkaa imetystä ja nautiskella tästä viimeisestä äitiyslomasta piiitkään ja hartaasti.
• Voin olla kotona, kun Aapo menee ensi syksynä kouluun.
• Unelma omasta firmasta säilyy yhä.
• Unelma nykyisen työpaikan sivukonttorista Turussa on teoreettisesti vielä mahdollista (käytännössä tasolla -10).
• Unelma EU-projektirahoituksen järkkäämisestä tänne skutsiin ja siihen itsensä työllistäminen säilyy yhä.
• Unelma Pargas Press - omenamehupuristamosta säilyy yhä.
• Voin jatkaa seesteisyysprojektiani, kirjoitella ja haaveilla ja leikkiä hippiä.
• Saan olla kesän lomalla ja rempata ja raspata ikkunoita.
• Kivivilla on joka perinnerakentajan kauhistus - tuote suoraan saatanasta.

Ja sitten ne vitutusta aiheuttavat, mieluummin en näitä ajattelisi:

• Ammatillinen itsetuntoni on vahvassa laskusuhdanteessa ja kohta alan taas kyseenalaistaa itseäni.
• Rahakysymys tulee vastaan ennen pitkää.
• Työpaikka olisi ollut harvinaisen mielenkiintoinen ja erityisen kutkuttava oli ajatus siitä, että luvassa olisi ollut säännöllisiä työmatkoja mm. Kööpenhaminaan.
• Paroc sijaitsee niin sairaan lähellä sekä mökkiä että kotia. Parempaa sijaintia ei sitten ole.
• Olisihan se ehkä ollut kiva nähdä isä lasten kanssa kotona.

Eipä nyt kaivella noita negoja enempää. Vähän harmittaa mutta helpotus on toisaalta aika suuri. Työ olisi vaatinut minulta aika paljon uuden oppimista ja stressihormonia olisi taas herutettu pitkälle kesään.  Kokonaisuudessaan koko prosessista olen todella iloinen. Onnistuin tekemään hyvän hakemuksen, pääsin haastatteluun. Ensimmäiset psykotestit läpäisin hyvin ja minua niiden perusteella suositeltiin tehtävään. Olin akateemisen keskitason yläpuolella,  aih- miten itsetuntoa hivelevää. Kuten oikeastaan itsekin tiesin tuo työpaikka oli vaan aika kaukana siitä, mitä olen tottunut tekemään. Tehdaskierros oli jo aika absurdi kokemus, mutta olipa todella hienoa nähdä ja kokea tuokin. Jatkan siis taivaanrannan maalaamista ja keskityn positiivisen listauksen kohtiin "Unelma..."