Seitsemäntoista vuotta sitten. Lokakuu. Synkän, raskaan ja sateisen jakson jälkeen koetti kuulas ja aurinkoinen syyspäivä. Aurinko paistoi lauantaiaamuun.

Riitta Jallinoja, entinen Helsingin Yliopiston perhesosiologian professori käytti viimeisissä perhettä koskevissa tutkimuksissaan aineistonaan kuolinilmoituksia. Kun katson tuota ainutta, jota olen ollut elämässäni laatimassa, palauttaa se minut elävästi senaikaiseen perheeseeni.

Äitimme, rakkaamme, fil kand. Mummi (äidinäiti) vaati, että ilmoitus on oltava sekä Turun että Helsingin Sanomissa ja että fil.kand. titteli on mainittava. Minusta se oli täysin sopimaton ja merkityksetön, mutta Mummin näkökulmasta oli tärkeää, että tytär saa kuolinilmoitukseen myös tittelin. Mummi oli myös ilmoituksen maksaja, joten olihan hänellä sanansa sanottavana. Vuonna 1998 mummi oli 85-vuotias.

Eeva Maija Suvanto os.Laurila. Suvanto oli meidän kaikkien lasten sukunimi silloin. Äitihän oli virallisesti eronnut isästäni vain kuukausi ennen kuolemaansa vaikka asumusero oli ollut voimassa yli viisitoista vuotta. Tekninen ero jäi viimetippaan ja hautaan hän meni Suvantona. Oli kuitenkin selvää, että tyttönimi oli ilmoituksessa.

s. 30.10.1942 Helsinki
k. 20.9.1998 Turku

Syntynyt Helsingissä Jatkosodan aikaan. Perhe lähti pian sotaa pakoon maaseudulle ja heti sodan jälkeen asettui Oulujoen varteen, jossa Ukki vastasi patotyömaista. Lukion äiti kävi Rovaniemellä ja opiskelut Oulussa. Turkuun äiti tuli töihin. Kuollessaan äiti oli paraislainen. Äiti muutti Paraisille elokuussa 1998 ja ehti asua uudessa rivitalokodissaan alle kaksi kuukautta. Paraisista ei koskaan tullut äidille kotia. Äiti haudattiin Turkuun.

Ikävöiden
Markku, Mikko, Marja

Siinä me olemme kaikki, ensimmäisellä rivillä. Markku oli seurustellut Niinan kanssa jo lähes kuusi vuotta, itse olin juuri tavannut Pasin ja Mikko oli enemmän tai vähemmän sinkku. Kuitenkin päädyimme ilmoitukseen yhdelle riville ilman kumppaneita. Elimme jonkinlaisessa välivaiheessa. En tiedä montako vuotta myöhemmin olisimme kaikki omilla riveillämme kumppaneinemme, mutta nyt yksi rivi: Markku, Mikko, Marja - ikäjärjestyksessä. Niinasta keskustelimme, Pasi oli liian tuore. Mummin argumentti oli tietysti, että eihän Markku ja Niina ole naimisissa. Niina oli kuitenkin ollut osa lapsuudenperhettäni ja äiti ja Niina olivat hyvin läheisiä. Niina jäi kuitenkin pois, muodollisista syistä. Hyvin outoa nyt ajateltuna. 

Äiti. Edelleen tuo äitirivi pysäyttää. Mummi tietysti suree tytärtään Äitinä. Mummi oli jäänyt leskeksi noin kaksi vuotta aiemmin. Äiti oli pitänyt mummille seuraa Ukin kuoltua ja jaksanut kuunnella vanhenevan naisen narinoita. Kuitenkin elämässä kävi niin, että Mummi jäi ja Äiti lähti. Ja kuolinilmoituksessa lukee Äiti.

Juhani, Marja-Leena ja Pirjo perheineen. Äitini sisarukset vanhimmasta nuorimpaan. Äitini oli toiseksi vanhin. Tässäkin vain verisiteen omaavat osapuolet mainitaan ja puolisot sekä lapset kuitataan lopussa ilmaisulla perheineen. Tyypillistä äitini perheelle.

Aino ja lapset, Marja ja lapset. Ainon kohdalla pitää oikein miettiä, kenestä on kyse. Mutta oletan Ainon olevan "Liisu-Täti", ukkini sisar, toisin sanoen äitin täti. Ehkä jopa kummitäti. Marja taas Mummin nuorin sisko. 

Sisko-Liisa perheineen. Tässä kohtaa vaihdetaan sukua ja listaan tulee Isäni sisko. Meille hyvinkin läheiseksi muodostunut täti.

työtoverit, sukulaiset ja ystävät. Ja tätä osastoa äitillä riitti. Äitini kuolema tuli yllättäen. Osa ystävistä ja tuttavista ei ehtinyt edes hyvästellä äitiä, ennen kuin se oli liian myöhäistä. Oli selvää, että monelle hautajaisiin osallistuminen oli tapa hyvästellä äiti.

Nyt olet kaiku ja tuuli,
kaukaa katsova iltatähti
pilvi taivaanrannassa.

Runolle ei jäänyt paljoa mietintäaikaa. Muistaakseni poimin sen hautaustoimiston valmiista tarjonnasta. Mikko ei tykännyt tuosta lopusta "pilvi taivaanrannassa", siinä oli jotakin negatiivista. Itse ajattelin, että kuoleman jälkeen äiti on kaikkialla, etenkin luonnossa ja sen kauneudessa, hyvässä ja pahassa. Siksi ehkä tämä runo.

Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että äitimme siunataan lauantaina 17.10 klo 12.30 Ylösnousemuskappelissa, minkä jälkeen muistotilaisuus Kupittaan Koululla,
Sireenikuja 1. Halusin ylösnousemuskappelin, Pasi taisi vaikuttaa asiaan hieman. Äitin kollegat ilmoittivat hyvissä ajoin, että muistotilaisuus voitaisiin järjestää Kupittaan koululla, jolloin tilaisuus saattoi olla avoin kaikille. Myös ohjelma sekä tarjoilut hoitui äitin työtovereiden järjestämänä.

Ystävien toivomuksesta kukkalähetysten sijaan tervehdykset voi osoittaa Markun, Mikon ja Marjan opintoihin, Merita 154635-14330. Ystävät tunsivat äitin suurimman huolen ja ehkä joku oli tästä äitin kanssa viimeisinä päivinä jutellutkin. Joku opettajakollega se taisi olla, joka soitti ja sanoi, että näin voisi kuolinilmoitukseen laittaa.

 

Kuolinilmoitus viestii myös sillä, mitä siinä ei ole. Olin täysin unohtanut että, myös isäni osallistui äitini hautajaisiin. Vaaleanpunainen ruusu, pieni mies.

Hautajaispäivä on jäänyt mieleeni erityisen kauniina päivänä. Kärsimys oli ohi. Äitin siunasi tuttu Pastori. Lapsuuskodissani soinut opettajien "Seireenikuoro" lauloi tuttuja sävelmiä. Oppilaiden kirjoittamat aineet opettajastaan lämmittivät mieltä. Yhteisön myötätunto oli suurta. Itse sain päivästä paljon voimaa. Kuulas ja aurinkoinen syyspäivä on mielestäni kauneinta ja haikeinta elämässä.