Kaksi päivää on mennyt prinsessahäiden glamourissa ja nyt on analyysin paikka. Suomalaisethan voivat katsella prinsessahäitä täysin estottomasti, koska oma kotipesä on puhdas. Olemme puhtaita tasavaltalaisia. Tarja ilmentää täydellisesti niin tasa-arvoa kuin tasavaltalaisuutta. Tarjalle nelinkertainen eläköönhuuto: eläköön, eläköön, eläköön, eläköön!

Kuninkaallisten glamouri on kuitenkin vastustamatonta. Toivon sydämeni pohjasta, että aika-ajoin pintaan nousevat Ruotsin tasavaltalaiset epäonnistuvat tehtävässään. Tai toisaalta samapa tuo vaikka monarkialta vietäisiin sen edustuksellisuus. Tuskin kansa kuningasperhettä jättää, etenkään nyt kun tulevaisuus näyttää valoisalta ja odotettavissa on ihastuttavaa nuorenparin onnea ja mahdollista perhe-elämää. Itse häät olivat kuningasperheen riemuvoitto. Victoria ja Daniel etunenässä olivat parasta PR:ää niin kuningashuoneelle kuin koko Ruotsille.

Silvia ja Kaarle Kustaa 1976

Minun sukupolveni elää ja hengittää Kuningasperheen tahdissa. Vanhempamme ovat suunnilleen Silvian ja Kaarle Kustaan ikäisiä ja heidän omat häät ovat asettuneet molemmin puolin viimekertaisten prinsessahäiden. Omista kavereistani ehkä 1/3 on naimisissa ja kahta kolmannesta vielä odotellaan. Oman äitini hääpuku muistutti häkellyttävästi Silvian kaapua ja hiuslaite oli lähes identtinen. Olipa äidilläni vielä rinnassa Kamee-koru ikään kuin Silvian diadeemista inspiroituneena.Tuo samainen puku on kiertänyt suvussa enemmänkin ja minä taisin olla kolmas puvun käyttäjä - Kamee minullakin rinnassa. Nyt puku odottaa kauniisti viikattuna pahvilaatikossa seuraavaa käyttäjää. Saa nähdä, pitääkö puku vielä vuosikymmenten jälkeen pintansa. 

Me 2002

Mikä mahtaa olla Victorian lookin vaikutus tuleviin häihin? Täytyy myöntää, että puvun yksinkertaisuus ja tietty kansanomaisuus kangasta ja leikkauksia myöten oli ainakin minulle pieni pettymys. Pukuhan oli valtavan kaunis - samoin morsian, mutta jotenkin sitä kuninkaalliselta puvulta odottaa jotakin ylimääräistä efektiä. No puvuista viis kun pari säteili ihanaa onneaan eetteriin. 

Puheet ovat aina juhlien parasta antia. Niin näissäkin häissä. Kalle Kustaa takelteli joten kuten oman puheensa ja meni ruusuineen hiukan överiksi. Sen sijaan Danielin isän suvereeni puhetaito ja puheen sisältö riipaisi syvään ja sisältä. Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi tunnelma siitä, että isä on pojastaan äärimmäisen ylpeä, mutta on kuitenkin jo kauan kauan sitten päästänyt irti ja antanut pojan mennä menojaan. Tuntui kun Olle olisi kuin kotonaan kaikkien Euroopan kuninkaallisten edessä - vain ruotsalaiselta kansanmieheltä löytyy tällaista itsetuntoa. Hyvä Olle! 

Mutta toki Daniel veti illan päätteeksi sen pisimmän korren. Tuntuu kuin hovi olisi jotenkin halunnut säästellä Danielia tähän päivään asti. Häntä ikään kuin on hyssytelty ja pidätelty, jotta hääiltana sitten voi valloittaa koko valtakunnan ja puoli Eurooppaa. Poika vaihteli suvereenisti puheen painopistettä henkilökohtaisesta yleiseen ja taas takaisin henkilökohtaiseen. Englanti ja ruotsi soljui ilman minkäänlaista takellusta.  Liikuttavimpina tietysti ihastuttavat  kahdenkeskiset puhuttelut: " Victoria, ... . " Miehellä on lisäksi erittäin miellyttävä ääni - sellainen pehmeä ja sumea. Lause ei ala mistään eikä lopu mihinkään vaan jatkuu pehmeästi toinen toisensa perään. En tiedä, kuinka pari on ylläpitänyt suhdettaan niin, että yhdeksän vuoden jälkeen näyttää noin rakastuneelta. Well done ja hyvä Daniel!

Osaan vain kuvitella kuinka ihastuttavalta tämä pari näyttää jos ja kun jumala suo heille jälkikasvua. Täältä Suomesta käsin kuningasperheen seuraaminen on varsin miellyttävää - vältymme päivittäisiltä skandaaliotsikoilta ja ahdistavalta kuumotukselta ja voimme poimia vain kermat päältä. Seuraavan kerran toivottavasti kuulemme iloisia vauvauutisia ja vaikka emme ihan heti kuulisikaan unohdamme asian autuaasti siihen asti kunnes asia eskaloituu niin, että suomalainenkin media herää uutisoimaan. Voi tosin olla että näiden häiden jälkeen tulee aina silloin tällöin Googlattua Victoria ja Daniel.