Aloitan kiitoksilla. Niin se on, poliitikot aina kiittelevät äänistä, mutta se todellakin tuntuu häkellyttävältä. Viisikymmentäneljä ihmistä on paneutunut vaalikoneeseen, lukenut blogiani, tuntee minut muuten tai tavannut minut keväällä kampanjan aikana. He ovat puntaroineet asiaa, käyneet äänestämässä ja kirjoittaneet lyijykynällä vaalilippuun 107. Se tuntuu huikealta. Kyllä, tein kotona harjoituksen, jossa mietin kuka minua voisi äänestää. Parhaimmissa skenaarioissanikin pääsin korkeintaan kahteenkymmeneen ääneen. Viisikymmentäneljä kertaa kiitos siis!  

Hauska kuriositeetti äänipotissa on myös piskuiset kolme ääntä Paraisten ulkopuolelta, yksi Iniöstä, Nauvosta ja Houtskarista. Yksi näistä äänistä on erityisen kuuluisa. Helsingin Sanomat uutisoivat Kuukausiliitteessä, että Rolf Schwartz Iniöstä on Suomen äänikunigas suurimmalla paikallisella (äänestyspaikkakohtaisella) ääniprosentilla. Vain 14 iniöläistä äänesti jotakuta muuta. Yksi noista äänistä on minun. Erityissydän tuolle äänelle.    

Oma äänisaaliini ei riittänyt valtuustoon, mutta Vihreiden lista oli hyvin tasainen. Puolue keräsi Paraisten kaikkien aikojen parhaan tuloksen 904 äänellä ja 11,6% kannatuksella (ks. Paraisten vaalitulos). Tämä toi Vihreille neljä (+1) valtuustopaikkaa, vaikka valtuuston koko pienentyi. Itse sijoituin Vihreiden listalla kuudenneksi ollen toinen varavaltuutettu. Listan kovuudesta kertoo myös se, että kahdeksan ehdokasta sai yli viisikymmentä ääntä.

Vaalien jälkeinen aika onkin ollut mielenkiintoista. Vaaleissa äänestetään valtuustopaikoista, mutta niiden lisäksi  jaetaan paikallisdemokratiaan mahdollisesti vielä enemmän vaikuttavat lautakuntapaikat. Näitä paikkoja on monin verroin enemmän kuin valtuustopaikkoja ja vaalitulos ratkaisee paikkojen määrän puolueittain. Varsinainen henkilövalinta paikkoihin tehdään puolueryhmien sisällä. Henkilöiden valinta ei ole sidottu vaalitulokseen vaan paikkoja jaetaan myös osaamisen, vaalipanostuksen, nais/mieskiintiöiden, kieliryhmän, omien intressien sekä puolueen kannalta järkevän kokonaisuuden perusteella. Tässä siis heti vaalien jälkeen ryhdytään siihen kuuluisaan yhteistoimintaan ja yhdessä tekemiseen. Harvoin käy niin, että omat toiveet ja kaikki muut kriteerit menevät yhteen, ja saa juuri sen paikan minkä haluaa. 

Itse olen osoittanut kiinnostukseni kulttuuri-, sivistys- ja ympäristölautakuntaan. Paikkojen jako on parhaillaan käynnissä enkä käy spekuloimaan, kuinka minun käy. Uskoisin kuitenkin että saan jonkun lautakuntapaikan. Sen verran tässä on pakkaa jo sekoitettu, että olen ajatuksellisesti käynyt läpi jokaisen lautakunnan perustehtävät ja miettinyt, mitä annettavaa minulla näihin olisi.

Kulttuurilautakunnan toimiala on minulle ehkä tutuin. Saaristo-oopperan myötä paikalliset toimijat ovat tuttuja ja ymmärrän kunnan nykyisen toimintamallin. Uskoisin, että eniten kehitettävää olisi siinä, että kulttuuri ja liikunta nostettaisiin laajemmin keskiöön tarkasteltaessa kuntalaisten hyvinvointia. Erilaiset kulttuuri- ja liikuntatoimijat voivat Paraisilla suhteelisen hyvin, mutta ne tulisi sitoa entistä vahvemmin edistämään kuntalaisten hyvinvointia sekä edesauttamaan kunnan laajempaa visiota ja brändiä.

Sivistyslautakunta koskettaa omaa perhettäni ehkä eniten. Kolme koululaista, jotka kaikki ovat käyneet läpi varhaiskasvatuksen, antavat näkökulmaa paveluiden järjestämiseen ja kehittämiseen. Paraisilla aina ajankohtainen kielikysymys on asia, johon haluan vaikuttaa. Sivistyslautakunta päättäessään päivähoidon ja koulujen järjestämisestä on keskeisessä roolissa jos/kun kielimuureja halutaan systemaattisesti madaltaa. Yllätyksekseni myös joukkoliikenneasiat ovat sivistyslautakunnan alaisuudessa ja tämä tuo kiinnostavaa näkökulmaa lautakunnan työskentelyyn.

Ympäristölautakunnan asiat sen sijaan ovat perheemme päivittäisiä keskustelunaiheita. Keskustan kehittäminen, rakennettu ympäristö, kaavoitus ja maankäyttö ovat teemoja, joista muovaamme mielipiteitä arjessa makaronilaatikon äärellä. Toisaalta koen olevani näissä asioissa Paraisilla hieman jäävi, onhan mieheni kaupungin ympäristöasioita esittelevä valmisteleva (koti toim.huom.) virkamies, eikä vaimo pöydän toisella puolella olisi välttämättä mukava asia kummallekaan.   

Jännitys siis säilyy vielä. Poliittinen kevät on ollut monella tapaa ikimuistoinen. Matkaan on tarttunut uusia ihania ystäviä kuten tämä Loistoluodon bloggari. Kansalaisaktiivisuuteni on yllättänyt itseni ja löysin itseni vappuna siivoamasta rantoja. Musiikkiopiston kevätkokouksessa lähdin mukaan kannatusyhdistyksen hallitukseen. Poliittisella aktiivisuudella on siis yleistä kansalaisaktiivisuutta lisäävä vaikutus. Kovasti tässä kuitenkin odotellaan jo sitä oikeaa vihreää keväträjähdystä... ja lautakuntakuntapaikkojen vahvistumista.  

Rantoja siivoamassa... tai siis munkeilla siivouksen lomassa.