Herätys klo 4.45, kahden tunnin ajomatka, kolmen minuutin kisaluistelu vain ajaaksemme jäähallisämpylän ja -kahvin voimalla takaisin. Koska pojalla on lääkäri, koska tyttärellä voimistelu, koska taapero on valvottanut koko yön ja koska rakennustyömaalla on tärkeä vaihe. Oma harrastus on tärkeä voimavara (sanotaan), vaikka aamuneljältä se tuntuu silkalta hulluudelta. Bonuksena saatu keskustelutuokio autossa on silti luksusta. Taapero ja rakennustyömaa takapenkillä nukahtavat Kehä Kolmosella, pojan lääkäri ja tytön voimistelu jatkavat - toinen kuskina, toinen pelkääjän paikalla.

Molemmilla on kotona kolme lasta kouluiän molemmin puolin erotuksena takapenkin talon ja perheen rakennusvaiheeseen. Etäisesti suurperheen äidit myös tietävät, että molemmilla on kotona extremelajia harrastava aviomies. Pohja keskustelulle on lupaava. Infektioherkkä elämänvaihe yhdistettynä kuolemattomaan mieheen.

Taaperon äiti ennen nukahtamistaan aloitti imetyksestä. Etupenkillä kolmen lapsen imetystarinat muodostuvat sekalaiseksi puuroksi ensimmäisen, toisen ja kolmannen touhuista. Tarinan eetos on kirkas: imetystaistelu voitettiin ja kaikkemme yritettiin. Tarinan tuulimyllyinä esiintyivät piinaavat rintatulehdukset, rintakumia tuputtavat vauhkokätilöt sekä onnettomat rääpäleet, joilla imeminen joko onnistui tai ei onnistunut. Imetys oli parhaimmillaan symbioottista ruokintaa kesäillassa ja pahimmillaan itkuhiensekaisia puklulammikoita marraskuun pimeydessä. Imetyksen ollessa jo kaukaista historiaa autokeskustelu summeeraa: hyvä mieli ja ruoka takasivat parhaat maidot.

Jos imetys niin synnytys. Kolme synnytystä (per nainen) käsitellään ikäänkuin yhtenä. Oli itkua, epätoivoa, väsymistä, epiduraaleja. Istuntoja suihkussa ja pettymuksiä, kun kohdunsuu ei vain auennut. Oli synnytyssairaaloita: Naistenklinikka, Kätilöopisto, TYKS. Oli ponnistuksia ja tunnetta siitä, että synnytys ei etene. Oli tunne siitä, että synnytys etenee. Puhutaan yhteensä kuudesta synnytyksestä ja vaikutti siltä, että kaikki asianosaiset kuusi lasta ovat tulleet maailmaan terveinä, 5-10 Apgarin-(hysteria)pisteen haarukassa, suoraan äitiensä rinnoille. Autokeskustelu summeeraa jälleen: elämän paras ja ihmeellisin hetki on, kun vastasyntynyt nostetaan rinnalle. Poissa on kipu ja huoli - elämä on tässä. Lopuksi miehille vannottiin, että tähän saliin ei tarvitse enää ikinä tulla.

Kun lapset sairastaa -aihetta ei voi välttää. Ai korvakierre, no sehän kuuluu lapsen elinkaareen siinä missä soseruokailut, vaippavaihe ja uhmaikä. Vertaisäitini sanoo välttyneensä korvakierteeltä, mutta on epäilemättä saanut vähintään saman astmoissa. Särkylääkevertailu on keskeinen osa aihetta. Intensiivisen vauvavaiheen jälkeen olin haudannut supot ja riemullisesti löytänyt ne uudelleen oksennustautikuumeen yhteydessä eskari-ikäiselle. Autokeskustelu opettaa minulle, että supot tulee katkaista keskeltä pitkittäissuuntaan, jos on tarvetta jakaa annostelua. Pronaxen- ja Parasetamol-lääkityksen voi limittää päällekäin maksimaalisen vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Extremelaji. Takapenkillä taaperon äiti heräilee. Ortopedi, ihan oikea lääkäri, puhuu siviilissä ilman potilastapausta. Toteaa vain lakonisesti: "Onhan se täyttä hulluutta ihmisen juosta niinkin pitkä matka kuin maraton, terve tai sairas." NII-IN, miksi aviomiehen lääkäri ei potilastapauksen edessä totea samaa? Aviovaimon puhdas rationaalinen analyysi, potilastapauksen syvällinen tunteminen sekä raivopuuskassa luodut Excel-taulukot "telakkapäivistä" kertovat samaa tarinaa, mutta ei. Parasta mitä mieheni lääkärin suuusta on toistaiseksi tullut, on viimekertaisen selkäleikkauksen jälkeinen sivuhuomautus: "Mieti vielä niitä kilometrejä". Ei tainnut tämä lääkäri tietää, että kilometrien miettiminen tässä yhteydessä tarkoittaa pohdintaa 24h -jouksun ja mittaan juostavan ultramatkan välillä. Autokeskustelu summeraa: extremelajin tuoma henkinen hyvä olo (lue:kuolemattomuusilluusio) on tärkeämpää kuin fyysinen hyvinvointi.

Aviomiesten harrastuksista lasten harrastuksiin. On siinä kuskaamista, ja kolmas ei harrasta mitään, koska kukaan ei jaksa kuskata. Olisihan se tärkeää, että olisi se liikunnallinen harrastus ja musiikkiharrastus tietysti. Niin ja kun kuvataideharrastuskin olisi niin hyvä, mutta kun ei jaksa kuskata. Sitäpaitsi ensimmäinen ei oikeastaan halua harrastaa mitään ja keskimmäisen harrastus tuntuu olevan äidille tärkeämpää kun tyttärelle. Ja sitten sitä vielä miettii sitä kuvataideharrastusta, kun se tuli lopetettua.

Siinähän se kaksituntia menikin. Kun lähtö on 4.45 niin kotona ollaan takaisin jo 12.15. Tavallaan extremelaji tämäkin. Eihän se kisa nyt ihan putkeen mennyt. Ardrenaliinia kuitenkin erittyi, nyt vähän väsyttää. Autokeskustelu todistaa: oma harrastus, se on tärkeä. 

90-kilometrin ultrajuoksun jälkeen

Vintage Edges kaudella 2015-16 teemalla Vintage Airlines