Helen Macdonald: H niinkuin haukka

Ihana friikkikirja haukankasvatuksesta ja samalla vahva tietokirjateos haukankasvatuksen historiasta. Minua kirja puhutteli, joskaan omaelämäkerrallinen surutyö isän kuolemasta ei ollut kirjan parasta antia. Eniten nautin katsauksista haukastuksen historiaan ja kuvauksista haukan koulutuksessa. Kirja oli taas lukupiirin ruodinnassa.

Jonathan Lethem: Yksinäisyyden linnake

Kirja, joka olisi varmasti jäänyt kesken ilman lukupiiriä. Pitkä kuin nälkävuosi, puuduttavaa kertomusta valkoisen pojan kivuliaasta kasvusta Brooklynin mustilla kaduilla 70-luvulla. Lukemattomat viittaukset aikakauden bändeihin, biiseihin, näyttelijöihin ja elokuviin eivät auenneet maallikolle. Loppua kohden pientä parantumista, kun päästiin tarkastelemaan nuoruutta aikuisuuden perspektiivistä. Ei voi suositella.

Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous

Mäntän paperiruhtinaiden historian ensimmäinen osa, G.A Serlachiuksen elämäkerta. Teollisuushistoriassa minua kiehtoo aina metsäläiskansan sisu ja sinnikkyys ponnistaa kohti Euroopan markkinoita vaikka tilanne on monella tapaa epätoivoinen. Serlachiuksen edesottamukset liikenneyhteyksien parantamiseksi saavat paljon palstatilaa. Lisäksi raaka-aineiden varmistaminen, rahoituksen järjestäminen investoinnelle sekä taistelu työvoimasta ovat elämäkerran keskeiset teemat. Lopussa pureudutaan myös Serlachiuksen rooliin taidemesenaattina, joka osuu yksiin Akseli Gallen-Gallelan nousun kassa suomalaisuusaatteen kuvaajaksi. Mäntän rooli Suomalaisen taide-elämän keitaana keskellä korpea periytyy todellakin jo 1800-luvulta.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas Keltaista Aurinkoa

Lukupiirin syksyn kirja. Huikea sukellus 70-luvun Nigeriaan ja Biafran sotaan. Ihana uusi tuttavuus tämä Adichie. Erityisesti pidän hänen henkilökuvistaan ja aivan uudesta näkökulmasta Nigeriaan ja Afrikkalaiseen kulttuuriin, joka oli minulle entudestaan täysin tuntematon. Toisaalta syvällinen sukellus aikoinaan Mandelan elämänvaiheisin linkittyi tähän mukavasti, mutta ennen kaikkea tämä oli henkilökuvaus ja tarina historiallisessa kontekstissa. Ehdottomasti suositeltava kirja!

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Nykypäivään kietoutuva rakkaustarina nigerialaisista nuorista, jotka lähtevät ja lopulta palaavat kiisteltyyn kotimaahansa. Erityisen ansiokasta on analyysi amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen pinnan alla elävästä rasismista kuvitteelisten blogitekstien kautta. Tarina rakentuu kirjan päähenkilön Ifemelun elämän ympärille, jossa hän ensin muuntuu nigerialaisesta amerikkalaiseksi ja lopulta takaisin nigerialaiseksi. Pienten arkisten asioiden ympäriltä kirjailija saa tuotua esiin esimerkkejä arkielämän rasismista. Erityisesti afrohiusten kuvaaminen oli minusta huikeaa. Kuinka paljon hiukset puhuvatkaan ihmisistä ja kertovat erilaisista ennakkoluuloista.