Kuten profiilissani kirjoitan: " ... On poika, tyttö, aviomies, asuntolaina, ura, mökki ja vähän ylimääräistä rahaa. Muutettiin pikkukaupunkiin. Mitä sitten, kun on saanut kaiken, mistä on haaveillut?..." Totta tosiaan tuosta listastahan puuttuu yksi oleellinen tekijä: oma firma. Sitähän minulla ei vielä ole ja siitä olen kyllä jo aika pitkään haaveillut. Miten se onkaan päässyt tuosta unohtumaan?

Joka tapauksessa kevätauringon lämmössä on nyt säpinää. Erilaisia pieniä askeleita kohti mielekästä tekemistä täällä skutsissa on meneillään. Kulttuurikouluhanke on poikinut jatkovirittelyjä muutaman kulttuuriproggiksen muodossa ja kaikenmoisia rahoitusmalleja tässä on taas mielessä. Jos ei muuta, niin ideoiden pyörittely on mukavaa mukavien ihmisten kanssa.  

EU-hankemaailmaan tutustuminen vei minut edellispäivänä Åbo Academin IAMSR yksikön neuvotteluhuoneseen yhden toisen kylähullun ja kahden varttuneemman professorismiehen kanssa juttelemaan mukavia. Meitä oli tosiaan kaksi kylähullua Paraisilta ja molemmat vaahtosivat suu vaahdossa, miten saaristoa tulisi kehittää ja tohtorismiehet jaksoivat kuunnella sillä seurauksella, että ideapaperi pitäisi laittaa perässä menemään ja ties vaikka päästäisiin tässä puolen vuoden sisällä projektihommiin ja vaikka väitöskirjan tekoon. Huh, mikä lause, hengästyttää. Toinen vanhoista proffista oli muuten kotoisin Paraisilta ja meitä kaikkia yhdisti tämä lukkarinrakkaus saaristoon, vaikkei mulla mitään lukkaria täällä olekaan tai siis mistä lie sanonta saanut sisältönsä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Nyt kun talkoohommiin ja kehittämishommiin on päästy niin toimintaa tukemassa pitäisi tietysti olla oma firma. Tänään kävin jo työkkärissä ilmoittautumassa yrittäjäkurssille, jotta voin saada starttirahaa ja huomenna menen sitten juttelemaan yritysasiamiehen kanssa businesideastani tarkemmin. Tänään kuitenkin kakistin ideani työ- ja elinkeinotoimiston johtajalle ja perkele se jo melkein osti minulta pari koulutusta, vaikka koko firmaa ei ole vielä edes pystyssä. Sain hyvät vibat.

Kolme viimeistä päivää olen ollut täpinöissäni. Ajatukset raksuttaa koko ajan ja olen hieman poissaoleva. Ihmettelen, että perhe-elämä on pyörinyt siinä sivussa eikä Urho ole saanut mitään sivuvaikutuksia. Tämä firma juttu on muuten minun juttu. Tunnen sen jo sisimmässäni. On niin hienoa edustaa vain itseään. Saa olla juuri niin hullu kuin haluaa. Uskon tähän juttuun vaikka kassavirtaa ei vielä olekaan. 

Monta rautaa on siis tulessa. Eiköhän jostakin hanasta ala vähitellen myös sitä kassavirtaa tulla. Äitiysloma on kyllä ideaalia aikaa kehitellä kaikenlaista. Palkka juoksee, eikä panta kiristä. Ajatukset surraa, mutta voi kuitenkin ottaa rennosti. Kiitoksia vaan  Liisalle Ihmemaasta. Onnistuit herättämään minut äitiyslomalaisen passiivisesta talvikoomasta. Jotenkin sait minut syttymään taas toiminnalle, kun tupsahdit tänne kulttuurikouluintoinesi. Sen jälkeen kone on käynyt joka suunnassa.

Tänään kuitenkin menen ennen puoltayötä nukkumaan.