Mistä moinen nimi on blogille annettu? Olen tässä jo jonkin aikaa mietiskellyt, että mitä sitä ihminen maailmassa haluaa ja jotenkin omassa elämässäni tuo suunta on juuri seesteisyys, rauhallisuus, tasainen tyytyväisyys. Seesteisyys on melkein yhtä kaunis sana kuin siveellisyys, jonka sisällöstä joskus kavereiden kanssa oli pitkällinen ja kostea vääntö päätymättä koskaan konsensukseen. Siveellisyydestä kuitenkin joskus toiste.

Seesteisyys on minulle sitä että tietää, mitä haluaa ja voi häpeilemättä toteuttaa halujaan ja mieltymyksiään. Voin siis todeta paremmissakin piireissä, että tänään jätän illanistujaiset väliin ja katselen Euro-Sportilta taitoluistelua.  Toisaalta seesteisyys on sitä että voi sanoa suoraan joillekin asioille - ei kiinnosta. Pääsee siis vihdoin siitä ikuisesta riittämättömyyden tunteesta ja ajatuksesta että sekin näyttely pitäisi nähdä ja tuokin tanssinäytös pitäisi katsastaa ja niissäkin piireissä pyörähtää. Voi siis rauhassa selata ohi Hesarin kulttuurisivut vittuuntumatta kaikkeen tarjontaan, joka on jäänyt näkemättä.  Tunne on vapauttava. Seesteisyys on siis jonkinlaista luopumista ja itsetutkiskelua siitä, mitä sitä oikeasti haluaa lyhyen elämänsä aikana tehdä.

Niin lastenkasvatuksessa seesteisyys on tietysti jotain aivan yli-ihmisen malttia, jonka puutteesta saan morkkikset joka ikinen päivä. Yksinkertaisesti seesteisyys on ylipäätään jonkinlaista morkkisten minimointia. Jos joka ikinen päivä lasten nukahdettua joutuu pettymään itseensä ja omaan käytökseensä, niin voisiko asialle tehdä jotakin? Vihaan uudenvuodenlupauksia ja muita ihme lakkotyyppisiä ratkaisuja ongelmien ylittämiseen, mutta tässä lastenkasvatuksen pinnan pidennyksessä olisin valmis ehkä aloittamaan jonkunlaisen tarrankeräyskampanjan. Joka päivä kun suoriudun lasten kanssa seesteisesti, saan tarran ja 20 tarran jälkeen saan --- tehdä mitä?  Niin kas tässä on ongelman ydin? Mikä olisi se palkinto joka tyydyttäisi minua niin paljon, että olisin valmis kehittämään itseäni jonkinlaisella kampanjalla. Vai pitäisikö asiaa lähestyä rangaistuksen kautta. Joka ilta kun tunnen pettyneeni itseeni, laitan rastin ruutuun ja jos koskaan päädyn 10 rastiin joudun --- tekemään mitä? No joo, tämä jää vielä hautumaan.

Asumisen ja maallisen haluamisen kohdalla seesteisyys on sitä että toteaa - tämä riittää. Kuten nyt. Minulla on se kaikki maalinen mammona, mitä tarvitsen. Oikeasti en kaipaa mitään enempää. Nyt näillä materiaaleilla on kiva tuunailla ja hienosäätää. Jos vaikka joskus elämässä pääsisin siihen vaiheeseen, että saisin verhot paikoilleen ja saksillekin olisi oma koukku sekä kotona että mökillä. Siihen on vielä pitkä matka, mutta sehän tässä elämässä on hienoa. Voi iloita jokaisesta pikku edistysaskeleesta, jonka on tuunannut.

Kavereiden kanssa seesteisyys on tietysti sitä että voi aidosti iloita toisten menestyksestä ja olla apuna silloin kuin elämä tökkii. Toisten menestymiset eivät ole minulta pois ja toisten suruja on mukava elää, silloin kuin oma elämä on mukavasti seesteistä. Seesteisyys on myös sitä, että kavereiden kanssa voi jutella juuri niin tyhmiä asioita kuin sillä hetkellä mieli tekee pakottamatta keskusteluja nk. katu-uskottaville raiteille koko ajan.

 Seesteisyys kirvoittaa kielen. Kyllä. Tästä on pakko jatkaa joskus toiste.

Niin. Seesteisyys on myös sitä että voi ostaa pojalle nallipyssyn, koska se on aika kiva lelu ilman että ottaa niskoilleen kaikkia maailman sotasyntejä tästä ikuisuuteen. Viisi litraa punaisia viinimarjoja ämpärissä ennen sunnuntaisaunaa on myös aika seesteistä.