Kuin tilauksesta tämä hitailun teema jatkuu, vaikka en sitä erityisemmin suunnitellut. Joululomien jälkeen esikoulusta tuli palautetta, että poika on ollut viime aikoina kovin poissaoleva, haaveilee omiaan eikä oikein saa tehtäviä tehtyä. Toki tuosta Aapon perusluonteesta on ennenkin juteltu, mutta nyt kun koulukin lähestyy, asiasta tulisi olla hieman huolissaan.

Voih, sydämeni on pakahtua liikutuksesta, kun ajattelen tuota pikku todellisuuspakolaistamme eskariryhmässä täysin omissa maailmoissa välittämättä vähääkään tärkeistä viikonpäiväharjoituksista. Hyvät uutiset ovat kuitenkin siinä, ettei pojalla tiedollisesti mitään hätää ole. Osaa asiat niin kuin tuonikäisen pitääkin, mutta kun tuo tehokkuus ja terhakkuus puuttuu. Tädit ovat perinteisiä kansankynttilöitämme, jotka luonnollisesti kantavat huolta, kuinka tuollaisella epätehokkuudella ja haaveilulla koskaan pärjää maailmassa. 

Aapohan on syntynyt hitaaksi. Ei mitään tekohidastelua slow life -ohjeiden mukaan vaan sitä ihan aitoa hetkessä elämistä ja nauttimista. Pojalla ei ole kiire mihinkään. Parasta on uppoutua seikkailuleikkeihin yksin tai kaksin. Pukeminen ja siirtyminen joihinkin tekemällä tehtyihin aktiviteetteihin on ihan turhaa. Ja pukemisenkin voi ottaa rennosti miettimällä syntyjä syviä aina siinä välillä. Taitojen näyttäminen muille tai jonkinlaisen hyväksynnän hakeminen muilta on ihan turhaa, koska tietää sisällä syvimmässään, että tärkeintä elämässä on olla onnellinen ja nauttia siitä tässä ja nyt. 

Eskaritädit ovat sitä mieltä, että tuollainen haaveilu on pojalle haitaksi. Alkaa pitkän päälle häiritä pojan oppimista. Entä minä? Aluksi olin tietysti huolissani, mutta toisaalta jossain syvällä sisimmissäni olen pojastani ylpeä. Mistä ihmeestä tuollainen ominaisuus on poikaan tullutkaan, niin ainakaan ei olla ihan tusinatavaraa. Vielä kun tuo tiedollinen osaaminen on kunnossa, niin mikäs sen parempaa. Nyt pitää vain osata pitsihansikkain käsitellä tuota herkkää ja syvällistä olentoa, jotta siitä jäisi musertavan peruskoulumankelinkin jälkeen jäljelle jotakin ainutlaatuista.

Huoh. 

P.S. Laitan toivoni terhakkaaseen tyttöystävään, joka ottaa homman haltuun jo hyvissä ajoin.