Ajattelen tulevaisuuttani. Se on täynnä odotuksia, toiveita ja menestystä. Tahdon elää täysillä, nauttia elämästä ja todella saavuttaa jotakin merkittävää. Joillakin se saattaa olla perhe ja lapset, mutta minä tahdon toteuttaa unelmani yksin, välittämättä muista.

Ihailen ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet kovalla työllä omat haaveensa. Huippu-urheilijat ovat yksi hyvä esimerkki. Tappiosta huolimatta he ovat uskoneet itseensä ja lopulta saavuttaneet sen unelman – mitalin. He ovat todellisia oman elämänsä sankareita.

Minun unelmani ovat vielä kaukana edessä, mutta teen kaikkeni saavuttaakseni ne. Odotan innolla hulvattomia opiskeluvuosiani. Asun pienessä kämpässä, yksin, raha on vähän, mutta minulla on koko ajan tunne: olen matkalla menestykseen.

Päätettyäni opiskelut haaveilen unelma-ammatista, työstä jossa saan olla äänessä, ihmisten parissa. Saan matkustaa ympäri maailmaa, mutta tarvittaessa pitää myös lomaa. Mikäli elämä käy välillä yksitoikkoiseksi, voin piristä itseäni käymällä oopperassa ja , baletissa, joskus saatan ottaa lomaa ja pistäytyä olympialaisissa. Elämä on niin ihanaa, saa tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa.

Kun minusta tulee vanha ja elelen yksin eläkepäiviäni, en suinkaan aio vaipua itsesääliin ja surkutella: ”Miksen ottanut itselleni elämänkumppania ja saanut lapsia?” Voin tyytyväisenä katsella taaksepäin ja todeta: ”Tein unelmistani totta, olin oman elämäni sankari.”

Marja Suvanto 9a